Christian de Meza

Christian Julius de Meza (14. tammikuuta 1792 Helsingør – 16. syyskuuta 1865 Kööpenhamina)^[1] oli tanskalainen kenraali, joka toimi Tanskan armeijan komentajana vuoden 1864 Tanskan–Preussin sodan alkuvaiheessa.

De Mezan isoisä oli kristinuskoon kääntynyt oppinut juutalainen. De Meza valistui upseeriksi 1810. Hän toimi kieltenopettajana vuodesta 1816 tykistökoulussa ja vuodesta 1830 sotakorkeakoulussa. Hänet ylennettiin 1842 majuriksi. Vuonna 1848 puhjenneen ensimmäisen Slesvigin sodan alussa hän komensi Tanskan sotaan osallistuneiden joukkojen tykistöä, mutta sai 1849 ylennyksen everstiksi ja nimityksen prikaatinkomentajaksi. Sen jälkeen hän oli jonkin aikaa Alsin saarelle sijoitettujen joukkojen komentaja. Komennettuaan prikaatiaan Frederician taistelussa heinäkuussa 1849 de Meza ylennettiin kenraalimajuriksi ja nimitettiin koko tykistön komentajaksi. Vuoden 1850 Istedin taisteluun de Meza osallistui ensin osana kenraali Christoph von Kroghin esikuntaa, mutta kenraali Friderich Adolph Schleppegrellin kaaduttua taistelussa de Meza otti hänen divisioonansa komentoonsa ja johti sen voittoon.^[2]

Sodan jälkeen de Meza oli 1851–1856 tykistöprikaatin komentajana, 1856–1858 tykistön ylitarkastajana ja 1858–1863 Slesvigiin sijoitettujen joukkojen komentajana. Hän johti myös 1855–1857 linnoituskomiteaa ja valvoi muun muassa Dannevirken linnoituksen vahvistamista.^[2]

De Meza nimettiin hieman ennen uuden sodan puhkeamista tammikuussa 1864 Dannevirkeen sijoitetun armeijan komentajaksi. Hän torjui preussilaisen sotamarsalkka Friedrich von Wrangelin vaatimuksen tanskalaisten vetäytymisestä Slesvigistä, mikä johti sodan syttymiseen. De Mezan oletettiin puolustavan Dannevirkea peräänantamattomasti, mutta 4. helmikuuta – vain kolme päivää sodan syttymisen jälkeen – pidetyssä sotaneuvoston kokouksessa hän päättikin perääntyä välittömästi Dannevirkesta pelätessään Tanskan armeijan joutumista saarroksiin, mikäli toimenpidettä viivytettäisiin. Päätöstä pidettiin sotilaallisesti järkevänä, mutta tanskalaiset ottivat tiedon vastaan tyrmistyneinä ja se vaikutti taistelutahtoon lamaannuttavasti. Tämän vuoksi de Meza kutsuttiin pian takaisin Kööpenhaminaan ja vapautettiin 28. helmikuuta komentajantehtävistään, vaikka muut kenraalit tukivatkin edelleen häntä. Hän vetäytyi palveluksesta pian sodan päättymisen jälkeen ja kuoli seuraavana vuonna.^[2]

1. ↑ Salmonsens konversationsleksikon (1915–1930), s. 1066 (tanskaksi) Runeberg.org. Viitattu 15.1.2015.
2. ↑ ^{a b c} Nordisk familjebok (1913), s. 394–395 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 15.1.2015.